— Vaiti, Kyllevi, vaiti! kuiskasi Maire häntä vastaan. — Sinä et saa hoilottaa noin kovasti.
— Miks'en? kysyi Kyllevi ihmetellen. — Ei suinkaan täällä keskellä päivää kukaan nuku. Ja tämä on aika viaton laulu, ainakin minun mielestäni.
Mutta Maire viittasi salaperäisesti Elvin huoneen ovea kohti.
— Ei saa häiritä Elviä, kuiskasi hän.
— Niinkö? Kirjoittaako hän taas jotain esitelmää osakuntaa varten?
— Ei, mutta hänellä on vieraita!
Kyllevi vihelsi.
— Ahaa! Jotain tärkeätä?
— Hurjan tärkeätä! Ja ajatteles, minä kun en mitään aavistanut.
Kyllevi heristi korviaan.