— Täällä? Mitä hän täällä tekisi?
Kyllevin katse harhaili neuvottomana rouva Lacksonin, Nissen ja Mairen välillä.
— No, mutta kuka sitten…? En ymmärrä…
Kyllevi riensi äkkiä eteiseen. Tosiaankin, siellä ei näkynyt tuttua upseerinpalttoota ja lakkia eikä vyötä. Mutta sen sijasta siellä riippui — voi juutaksen kanahäkki! — knallihattu ja tyköistuva musta palttoo!
— Heleijaa!
Kylleviä rupesi äkkiä aivan tavattomasti naurattamaan.
Maire ja Nisse seurasivat häntä eteiseen.
— Ei mutta Kyllevi, sinähän olet aivan hassahtanut!
Kyllevi rupesi hyppimään yhdellä jalalla pitkin eteistä.
— Hahahaa, nauroi hän. — Kyllä tämä elämä on sentään lystikästä! Ja se maailma on kiperä ja kapera kuin pukinsarvi.