Kyllevi juoksi takaisin ruokasaliin ja kumartui kurkkimaan Elvin huoneen oven avaimenreiästä.
— Mutta Kyllevi! sanoi Maire nuhtelevasti.
Kyllevi nauroi.
— Kittiä vielä, ei sieltä mitään näkynyt. Mutta muiskaus kuului, se on sitten vissi kuin aamen kirkossa. Ja Vaahti osaa kyllä pussata!
— Puhutko sinä ehkä kokemuksesta? kysyi Nisse hymyillen vähän ivallisesti.
— Ei saa sanoa, vastasi Kyllevi.
Hän oli mennyt ikkunan luo ja silmäili miettiväisenä ulos kadulle.
— Kuulehan, Nisse, sanoi hän hetkisen päästä. — Joko sinä kohta lähdet sinne Santahaminaan?
— Noin puolen tunnin päästä täytyy lähteä, jotta ennätän laivalle.
Kuinka niin?
Kyllevi kääntyi pois ikkunasta ja tuli Nissen viereen sohvalle, siepaten ohimennen pikkuleivän kahvipöydästä.