— Ajattelin vain vähäisen, että jos minä mahdollisesti olisin tullut mukaan, sanoi hän ja pureksi välinpitämättömän näköisenä pikkuleipäänsä. — Launo lupasi kerran, että minäkin joskus pääsisin lentämään. Ja muuten, niin olisihan hauskaa kerran nähdä tuollainen lentokone vähän lähempääkin. Ei mutta nämä pikkuleiväthän ovat harvinaisen hyviä ja onnistuneita! Kyllä huomaa, ettei Elvillä ole tänään ollut aikaa olla kyökissä söhrimässä.
— Käyhän se päinsä, sanoi Nisse hyväntahtoisesti. — Minäpä soitan Veikko-Ilmarille, niin saadaan nähdä, miten asia järjestyy — Ahaa, sanoi Maire nauraen. — Nyt ymmärränkin yskän. Kun sinä, Kyllevi, olet kadottanut yhden ihailijasi, niin ryhdyt heti tarpeellisiin varokeinoihin, ettei toinenkin menisi.
— Pyh pihkaa, sanoi Kyllevi. — Kyllä niitä minulla piisaa. Niinkuin laulussakin sanotaan, että:
Jos harakat ja varikset ja kuusikkonärhit ne olis minun lintujani, niin linnun lihalla ruokkisin minä kaikkia hilsujani.
Rouva Lackson tuli sisälle ruokasaliin.
— No nyt se kaakku vihdoin tuotiin Ekbergiltä, sanoi hän ja laski komeuden pöydälle. — Uskaltaakohan niitä rakastavaisia häiritä? Kahvi muuten aivan jäähtyy.
Mutta Elvin huoneen ovi aukenikin samassa, ja Elvi itse ilmestyi ovelle käsivarsi kiedottuna Ensio Vaahdin käsivarren ympäri.
— Nyt saamme varmasti kahvia, koska Kyllevikin noin iloisesti hoilaa, sanoi Elvi nauraen. — Noo, pikku Kyllevi, etkö sinä onnittele meitä.
Kyllevi astui juhlallisin askelin heidän luokseen ja paiskasi kättä.
— Onneks olkoon ja poikalaps tulkoon! sanoi hän. — Tohtori Lo Mahran suggestionako meidän on tästä liitosta kiittäminen?