— Tavallaan ehkä, mutta ei yksinomaan, sanoi Ensio nauraen. — Minä ainakin rakastuin Elviin jo kun ensimmäisen kerran hänet näin.
— Ohoo, milloinka se sitten oli?
— Silloin yhden kerran porraskäytävässä, kun saatoin Kyllevin kotiin
Fazerilta.
Kyllevi punastui hiukan.
— Mitä ihmeitä?
— Ole rauhallinen, Kyllevi, sanoi Elvi hymyillen. — Minä tiedän kaiken. Ensio on tunnustanut. Ja olen antanut anteeksi, sillä silloinhan hän ei vielä tuntenut minua.
Ja Elvi loi rakastuneen katseen ylös Ension kauniisiin kasvoihin.
— Vai niin, onko Kyllevilläkin ollut eroottisia kokemuksia tänä syksynä? kysyi Nisse. — Sitä en olisi aavistanut.
— Kuinkas muuten? sanoi Kyllevi. — Minä olen kokenut paljon tänä ensimmäisenä syyslukukautena Helsingissä. Olen opiskellut kolmessa tiedekunnassa. Ja olen maistellut omenia siitä hyvän ja pahan tiedon puusta, josta Aadam ja Eevakin söivät.
— Oikeinko totta? sanoi Elvi ja taputti häntä ystävällisesti poskelle. — Silloin sinä mahdat tuntea itsesi sangen kylläiseksi tällä haavaa, vai kuinka?