— Huihai, kittiä vielä! vastasi Kyllevi. — Vielä minulla on kaikkein makosin pala siitä omenasta haukkaamatta. Nisse, kuule, emmekö me jo kohta lähde?
12.
— Heleijaa, tämäpä vasta kivaa on! huudahti Kyllevi, kun hänet survottiin lentokoneeseen kiinni, sen jälkeen kuin hän ensiksi oli saanut paksut turkit ylleen ja suuret silmälasit silmilleen.
— Oletteko all right? kysyi Veikko-Ilmari ja kääntyi taakseen katselemaan häntä ohjaajanpaikaltaan.
— Valmis kuin lukkari sotaan, vastasi Kyllevi iloisesti. — Morjens nyt sitten, Nisse, nyt tämä flikk' reissaa!
— Onnea matkalle! huusi Nisse. — Ja koetakin käyttäytyä siivosti, pikku Kyllevi, ettet vielä tipahda alas ja putoa Nikolainkirkon tornin katolle.
— Ole huoleti, minä pidän lujasti kiinni. Ja Launo on sitäpaitsi luvannut, ettei hän tee mitään looping the loop'eja tällä kertaa.
Kone lähti liikkeelle, mutta Kyllevin kummastukseksi se ei heti kohonnutkaan ilmaan, vaan liukui eteenpäin pitkin merenpintaa.
— Mitä ihmeitä, sanoi hän. — Eikö se punkshuneeraa?
— Hieman kärsivällisyyttä vain, sanoi Veikko-Ilmari. — Kohta kohoamme ilmaan.