»Silloin sinä olet hyvä.»
»Mutta minullapa on sinulle uutinen, Marjatta!»
»No?»
»Tänä aamuna tapasin matka miehiä, jotka olivat menossa jonnekin hyvin kauas etelään. Kysyin heidän matkansa määrää, ja he kertoivat menevänsä jonkin linnan lähistölle, mistä ruotsit kuuluvat antavan maata viljeltäväksi kaikille niille, jotka sitä haluavat. He kuuluvat tahtovan asuttaa sen linnansa aution ympäristön. Miehet kertoivat minulle, että paljon ihmisiä on jo mennyt Karjalastakin sinne. Myöskin itäänpäin kuuluu muuttaneen paljon kastamattomia, mutta siellä Ruotsin puolella kuuluu olevan paljon paremmat olot. Ei siellä ole pajareita, ja verotkin ovat pienet. Ja kuuluu siellä olevan uusi ja hyvä uskokin, johon kaikki ihmiset ovat antaneet kastaa itsensä. Ajattelin, että mekin menisimme sinne, ottaisimme maata, kääntyisimme heidän kasteeseensa, ja silloin minäkin pääsisin tästä kirotusta uskostasi irti ja me kaksi saisimme toisemme.»
Marjatta innostui heti:
»Menemmekö sinne?»
»Mennään vain! Mutta kuitenkaan emme voi lähteä täältä vielä aivan heti, sillä matka kysyy paljon valmistuksia. Ja sitäpaitsi siinä on vielä yksi paha este, nimittäin sinun äitisi.»
»Se on totta! Häntä emme voi nyt sairaana ollessa lähteä kuljettamaan minnekään. Mikä neuvoksi?»
»Odottakaamme, se on parhain keino. Ehkenpä äitisi paranee ja sitten voimme saada houkutelluksi hänet mukaamme.»
»Jorma, sinne me lähdemme, mutta koska?»