Kun erakko ei vastannut, sanoi vaimo miehelle: »Minä tunnen, että monien vuosien etsimisen jälkeen olen jo päässyt lähelle häntä. Mutta en jaksa huutaa enää, — mene sinä tuonne metsään ja kutsu häntä!»
Mies läksi, kulki aivan Jorman piilopaikan sivuitse ja kierteli ympäri saarta. Sillä aikaa erakko koetti arvata, ketä vieraat olivat, koskapa vaimo sanoi etsineensä häntä jo vuosikausia. Kun mies palasi metsästä tyhjin toimin takaisin, alkoi Jorma jo uskoa, ettei noilla ihmisillä ollut mitään pahaa mielessä, nousi piilosta ja käveli majalleen. Ja nähtyään Jorman nousi nainen seisomaan, tuli vanhusta vastaan ja sanoi:
»Jorma, vihdoinkin löysin sinut!»
»Ihminen, mitä tahdot täältä saareltani?»
Vaimo hämmästyi erakon kylmiä sanoja ja ääntä, mutta kysyi kuitenkin vuorostaan:
»Sano, oletko sinä Jorma, joka kauan sitten oli munkkina Kuhasalossa?»
»Mitä sitten, jos olisin?»
»Sano, oletko sinä se munkki, jonka Pyhä Ilja korjasi äitisi ja sisaresi kanssa maantieltä paleltumasta ja otti sitten luostariin kasvatiksi? Sano, oletko sinä Ontron poika, joka tappoi igumeeni Stefanin ja monta muuta munkkia?»
»Kuka sinä olet, joka kyselet murhaajaa?»
»Minä olen Marjatta, Ontron tytär, ja tahdon löytää oman veljeni.»