»Mitä varten?»
»Olen tehnyt siellä heinäpieleksen.»
»Olet siis ollut työssä Pyhän Neitsyen kuolinpäivänä. Etkö tiennyt, ettei tänään saa tehdä mitään?»
»Tiesin sen, mutta en muistanut päivää eikä niistä näy täällä kukaan etukäteen ilmoittavan. Ja läksin aamulla jo niin varhain, että koko luostari vielä nukkui.»
»Olet siis tehnyt suuren rikoksen.»
»Niin olen.»
Tuli lyhyt hiljaisuus, sen aikana huoneessa ei kuulunut muuta kuin
Jorman tukahdutettu, raskas huokaus.
»Ja sitten toinen asia», jatkoi Stefan, »sinä olet kantanut makuulavitsallesi sammalia pehmikkeeksi, vaikka se on kielletty. Silloin, kun kerran olet meidän luostariveljiämme, täytyy sinun totella määräyksiä, jos ei muuten, niin pakolla.»
»Niin, mutta minä teen päivisin työtä enemmän kuin muut. Siis levonkin täytyy olla sitä parempi.»
»Se ei kuulu siihen. Sinä olet veljistä kaikkein nuorin, mutta myöskin pahin. Säännöistä sinä et välitä mitään. Mutta jos et ala oppia niitä muuten, niin tulee pakko opettamaan nekin vielä sinulle.»