»Luuletteko, että hän voisi antaa aihetta panetteluihin? Tiedätte kai, mitä ihmiset hänestä haastelevat?»
Hän tähtäsi katseensa tuvan hämyssä vanhan vaimon tummiin silmiin, jotka olivat samanlaiset kuin Donatiennenkin. Hän toivoi kielteistä vastausta. Vaimo huomautti kiivaasti:
»Jean Louarn, tunnette hänet paremmin kuin me. Tulitteko tänne soimaamaan meitä tyttäremme teoista?»
»En», lausui Louarn. »Teitä en tahtonut loukata.»
»Minkätähden tarinoitte sitten sellaista, mikä on ollut ja mennyt ennen avioliittoanne?»
»Siksi, että onnettoman päähän pälkähtää niin monia mietteitä, Le Clech muori. Tahtoisin tietää yhden asian: miksi hän hylkäsi minut?»
»Hän ei olisi tehnyt sitä, jos olisi ollut kanssanne onnellinen, Jean
Louarn.»
»Minä olin onnellinen hänen kanssaan. Miten selitätte sananne?»
»Olisitte antanut hänelle parempaa ruokaa.»
»Le Clech muori, minä olen raatanut hänen tähtensä käteni haavapesiksi.»