Äkkiä heräsi Louarn karheaan kysymykseen:
»Kuka olette, mies?»
Voimakas hansikoitu käsi kaahmaisi hänen kaulukseensa.
»Herätkäähän! Oletteko seutukuntalaisia?»
»En, herra», vastasi Louarn vilkkaasti.
»Mistä sitten?»
»Sitä en sano!»
»Ettekö sano?»
»En!»
Miehet mulkoilivat toisiaan. Toinen heistä istui vielä maassa, toinen oli, otteensa hellittäen, ojentautunut. Viimemainittu oli äsken laskeutunut matalista, ponyn vetämistä vaunuista. Hän oli verevä, pyöreäkasvoinen, sinisenharmaa-silmäinen ja käskevä ilmeinen. Hän auttoi Naemia nousemaan, ja hänen häikäilemätön esiintymisensä ilmaisi hänet varakkaaksi henkilöksi. Hän oli kookas ja lihava, puettuna ruudukkaisiin villasukkiin, leveisiin polvihousuihin, housujenväriseen takkiin ja olkihattuun.