»Mikä hänen nimensä oli?»
»Donatienne.»
»Sittenpä olen minä hänet nähnyt!» sanoi mies.
»Mitä sanotte? Oletteko te nähnyt hänet?»
»Kyllä, vieläpä puhellutkin hänen kanssansa.»
Tyttö alkoi itkeä. Kyynelöivin katsein hän tähysti miehen pään ylitse puiden latvuksiin. Kenties näki hän siellä Donatienneksi nimittämänsä naisen kuvan. Sitten hän sulki silmänsä sekä nyyhkytti ja hymyili samalla kertaa mielikuvallensa.
»Sanokaahan, puheliko hän minusta?»
»Teistä kaikista.»
»Sitten hän ei ole unohtanut meitä, kuten väitetään. Minä tiesin sen.
Minä olin siitä varma. Minä rakastin häntä. — Onko hän vanha?»
»Ei suinkaan! Hän on vielä kaunis nainen.»