— Ehkä, sanoi Farnow virnistellen.
— Toimikaa siis! Murtakaa, tai oikeammin murtakaa loppuun asti kolme meistä!
He kiihottuivat; kumpikin koetti pitää puoliaan.
Upseeri nousi, heitti pois sikaarinsa ja sanoi ylhäisesti:
— Me olemme sivistyksen saaneita raakalaisia, sehän on jo kuultu, vähemmän täynnä ennakkoluuloja ja vähemmän kohtuullisia vaatimuksissamme kuin te. Siksi me voitammekin maailman, rakas ystävä! Sillä välin, Oberlé, menen istumaan arvoisan äitinne viereen puhumaan hänen kanssaan niin herttaisesti, kuin vihamiehiä ollen on mahdollista. Seuraatteko minua?
Jean viittasi kieltävästi.
Jättäen Oberlén siihen, kulki Farnow tupakkahuoneen läpi.
Lucienne odotti häntä levottomana salongissa. Hän näki hänen astuvan rouva Oberléta kohden ja pakotetusti hymyillen nostavan istuimen sen nojatuolin viereen, jolla hento, surupukuinen elsassitar istui.
Samalla huuteli salaneuvos Brausig:
— Oberlé! Te olette polttanut sikaaria juomatta lasillistakaan olutta! Sehän on ilmi vääryys! Tulkaa toki! Herra professori Knäpple juuri kertoo meille hallituksen toimista Saksan itäisten maakuntain venäläistyttämisen estämiseksi.