— Suostutko siis seuraamaan tytärtäsi?
Hän mietti hetken, sulki silmänsä ja sanoi:
— Suostun.
Hämmästys kuvastui puolison, Jeanin ja Luciennen kasvoilla.
— Sepä hauskaa, sillä itse olisin mennyt vain puolimielelläni mukaan. On paljon luonnollisempaa, että sinä saatat tytärtämme. Mutta missä olet ajatellut yhtymisen tapahtuvan?
Monique rouva vastasi:
— Kotitalossani Obernaissa.
Kummastuneina nousivat isä ja poika yht'aikaa. Biehlerienkö talossa Obernaissa? Poika ainakin ymmärsi äidin suuren uhrauksen. Hän nousi ja suuteli häntä hellästi. Herra Oberlékin sanoi:
— Niin oikein, Monique. Se on oikein hyvä. Ja milloinka sinulle sopii?
— Niin pian kuin on ilmotettu herra von Farnowille. Itse saat määrätä päivän ja tunnin. Kirjota hänelle uudestaan, kun hänen vastauksensa on tullut.