Lucienne kuuli.
— Sen pahempi, sanoi hän. Annan ilmi veljeni salaisuuden. Mutta hän suo minulle anteeksi, kun saa tietää, että äitiä tyynnyttääkseni petin hänen luottamuksensa… Olkaa rauhassa, äiti. Jean ei jätä Elsassia.
— Kuinka ei?
— Hänelläkin on rakkautensa.
— Missä?
— Alsheimissa.
— Ja ken?
— Odile Bastian.
— Onko se totta? rouva Oberlé kysyi liikutettuna.
— Niin totta kuin tässä seisomme. Hän kertoi minulle kaikki.