— Niin, kysymys ajasta on tärkeä syrjäseikka, mutta ei muuta. Paljoa vakavampi on päätöksen tekeminen. Siksikö sinä aiot lähteä, että iso-isäsi huusi: »Mene! Mene!»
— En, hän vain ajatteli samoin kuin minä; siinä kaikki.
— Ystäväni Bastianin kieltoko vaikutti päätöksesi?
— Ei sekään. Jos hän olisi suostunut, olisi minun täytynyt tehdä hänelle sama tunnustus, minkä nyt tänä iltana teille: en aio elää Saksassa enkä Elsassissa.
— No, sisaresi naiminen kai sitten?
— Niin, se yksin; tuo isku olisi riittänyt karkottamaan minut. Mitä olisi elämäni nyt Alsheimissa? Oletteko sitä ajatellut?
— Huomaa, Jean: sinä jätät tehtäväsi elsassilaisena!
— En, sillä en voi mitään Elsassin hyväksi. En voisi enää saavuttaa elsassilaisten luottamusta, kun isäni on saksalaisiin yhtynyt ja sisareni naimisessa preussilaisen kanssa.
— Sinusta tullaan sanomaan, että olet karannut!
— Tulkootpa sitä minulle sanomaan, kun olen ranskalaisessa rykmentissä!