— Ranskaan.
— Ainiaaksi?
— Ainiaaksi.
Vanha elsassilainen käännähti hiukan:
— Jutelkaa, naiset, jutelkaa; meillä on pieni asia suoritettavana.
Nämä nousivat seisomaan. Kuin juoksusta hengästyneenä herra Bastian huohotti:
— Katso, mitä teet!… Ole varovainen!… Älä anna itseäsi kiinni!
Hän laski molemmat kätensä Jeanin olkapäille:
— Minä, näetkös, minä jään tänne. Se on minun tapani rakastaa Elsassia. Ei löydy maata sitä kalliimpaa. Siellä elän, siellä kuolen. Sinun on toista, lapsiparka… ymmärrän sinut… Älä salli naisten mitään aavistaa. Asia on liian totista laatua… Kotonasi ei kai tiedetä mitään?
— Ei.