— Minun täytyy hyvin kiireesti lähteä. Olkaa hyvä ja pysäyttäkää vaunut paikalle. Tulen alas takaisin.
Kolme minuuttia sen jälkeen oli hän pistänyt matkareppuun housut, takin ja lakin, jotka hän varovasti kyllä aamulla oli pannut valmiiksi vuoteelleen, ja hyppäsi vuokra-ajurin vaunuihin, antaen vain seuraavan osotteen: »Mésange-katu.» Mutta lähimmässä kulmassa hän nousi istuimelta ja käski:
— Ajuri, asemalle, ja aika kyytiä!
Hän saapui viime tingassa, osti piletin Russ-Hersbachiin ja astui kahden muun matkustajan kanssa ensi luokan vaunuihin. Hetkinen vielä, ja vaunut jysähtivät, liukuivat raidetta pitkin, tunkeutuivat tunneliin, joka läpäisee vallituksen, tulivat jälleen päivän valoon ja vierivät poikki Elsassin tasangon länttä kohden.
* * * * *
Juuri samaan aikaan toimitti kapteeni pihalla sotamiestarpeitten tarkastusta, ja huomattuaan toisen komppaniansa vapaaehtoisista, kysyi:
— Missä on toinen?
— En ole häntä nähnyt, herra kapteeni, vastasi Hamm.
Ja kääntyen Oberlén toverin, nuoren saksilaisen puoleen, hän sanoi:
— Tiedättekö te, missä hän on?