— Silloin olemme hukassa, neiti! Hukassa!
— Neiti?
— Niin, sillä joll'ei hän ole täällä, on hän karannut.
— Ah!
Nuori tyttö heittäysi taaksepäin aivan kuin kaatumaisillaan ja nojautui lankkuihin, kädet levällään, katse synkkänä.
— Karannutko?… Hukassa?… Tehän tapatte minut moisilla puheilla. —
Jeanistako todella on kysymys?… Oletteko varma?…
— Niin olen varma siitä, koska hän ei ole täällä… Hän on ostanut piletin Russ-Hersbachiin, ymmärrättekö, Russ-Hersbachiin… Hän on kai jo mennyt rajan yli… Tietäkää, että hän jätti Strassburgin enemmän kuin kolme tuntia sitten…
Hän naurahti tuskasta ja vihasta.
— Ettekö sitten muista? Hänhän lupasi äidillenne mennä kasarmiin. Hän tulikin sinne todella. Mutta lupauksen aika on tänään lopussa. Ja hän on karannut… Ja nyt…
— Niin, mitä nyt?