Nämä Jeanille muinoin tutut paikat pidättivät häntä vastustamattomalla vetovoimalla, ja hän tarkasteli vielä kerran plataaneja, kattoa ja parvekkeen ikkunaa, josta muratteja riippui alas; hän aikoi juuri astua ne muutamat askelet, jotka vielä erottivat hänet puoliavoimesta ovesta, kun kynnykselle ilmestyi kookas mies, joka vieraan huomatessaan teki hämmästyksen liikkeen. Mies oli Xavier Bastian. Koko Ersteinin kihlakunnassa ei löytynyt yhtäkään kuusikymmenvuotiasta, joka olisi ollut yhtä reipas ja yhtä nuori mieleltään. Hartiat olivat leveät, mahtava pää yhtä leveä niin ylhäältä kuin alhaalta, hiukset aivan valkeat ja pieniin päällekkäisiin tukkuihin jakaantuneet, parta ja viikset ajellut, nenä suuri, silmät kauniit ja harmaat, huulet kokoon puristetut, ja koko kasvoissa ylpeyden ilme, ominainen niille, jotka eivät koskaan ole mitään pelänneet. Hän oli puettu pitkään takkiin, jolle muutamat mainittavammat elsassilaiset ovat pysyneet uskollisina sellaisissakin kylissä kuin Alsheim, jossa asukkailla ei ole mitään erikoispukua, ei edes muistoa, että sellaista olisi käytettykään.
Nähdessään Jean Oberlén, jota hän oli polvellaan hypittänyt, hän siis hämmästyi.
— Sinäkö, lapseni? sanoi hän Elsassin murteella, jota hän puhui useammin ja sujuvammin kuin ranskaa; mikä sinut tänne tuo?
— Eipä juuri mikään, herra Bastian, joll'ei se, että olen palannut kotiin.
Hän ojensi kätensä vanhalle elsassilaiselle. Tämä tarttui siihen, puristi sitä, ja yhtäkkiä katosi hänestä iloisuus, jolla hän oli ottanut Jeania vastaan, sillä hänelle juolahti mieleen ajatus: »Kymmeneen vuoteen ei isäsi ole tullut tänne, kymmenen vuotta ovat perheemme olleet toistensa vihollisia.»
Ja vain kuin vastaukseksi itselleen ja vastaväitteet haihduttaakseen hän sanoi:
— Tule kuitenkin sisään, Jean, ei se mitään tee, näin yhden kerran…
Mutta ensi kohtaamisen mielihyvä oli kadonnut eikä palannut enää.
— Kuinka huomasitte, että olin tullut alueellenne? kysyi Jean, joka ei voinut käsittää. Kuulitteko tuloni?
— En, kuulin rastaan äänen. Luulin, että palvelijani, jonka olin lähettänyt Obernaihin korjauttamaan vaunulyhtyjäni, olisi tulossa. Käy saliin, lapseni…