Mies, joka oli kahden suunnattoman suuren kuusenrungon välillä ja itse näytti ruskealta varjolta, käänsi päätään.
— Mikä on lyhyin tie Schluchtin vuorensolalle?
— Laskeutukaa, kuten minä, vesiputoukselle asti ja sitten lähtekää jälleen ylöspäin, joll'ette halunne nousta tästä vielä noin pari sataa metriä ylemmäksi, jonka jälkeen laskeudutte alas Ranskan puolelle, ja sitten kyllä löydätte vuorensolalle johtavia polkuja. Hyvää yötä!
— Hyvää yötä!
Suuressa hiljaisuudessa kaikuivat nuo sanat heikkoina ja nopeaan haihtuvina. Mutta Jeanin sydämessä kertasi yhä joku ääni: »Laskeudutte alas Ranskan puolelle». Hän paloi halusta nähdä tuota salaperäistä Ranskaa, jolla oli niin suuri sija hänen unelmissaan ja elämässään, tuota maata, joka särki hänen kotinsa, koska vanhat, ainakin muutamat heistä, yhä uskollisesti ihailivat Ranskaa. Senhän puolesta niin moni elsassilainen oli kuollut, ja niin monet toiset sitä ikävöivät ja rakastivat tuolla hiljaisella rakkaudella, joka kasvattaa alakuloisuutta sydämeen. Nyt oli niin lähellä häntä tuo maa, josta ihmiset olivat hänet luulevaisina vierottaneet, sama, jonka puolesta Ulrich eno, herra Bastian, äiti, iso-isä ja miljoonat, miljoonat muut joka ilta rukoilivat!
Hetken perästä saavutti hän kukkulan ja alkoi laskeutua toista rinnettä. Mutta puut muodostivat kuin tiheän verhon hänen ympärilleen. Ja hän alkoi juosta löytääkseen tien ja avonaisen paikan, josta voisi nähdä Ranskan. Hän tunsi nautintoa antaessaan itsensä liukua ja ikäänkuin suinpäin pudota alaspäin, ulospääsyä etsien. Tällä puolen vuorta sattuivat auringonsäteet maahan, siellä täällä tuntui ilma vielä lauhkealta, mutta kuuset seisoivat yhä muurina edessä.
— Seis! huusi eräs mies, joka äkkiä tuli esiin puunrungon takaa.
Jean juoksi vielä muutaman askelen, vauhdin viemänä. Sitten palasi hän tullimiehen luo, joka oli häntä kutsunut. Nuori, jänterä päällysmies, jolla oli pienet, arkakatseiset silmät ja tanakkapiirteiset, kellertävän, kaksiosaisen parran ympäröimät kasvot, oikea vogeesilaistyyppi, katseli nuorta miestä ja sanoi:
— Mitä hullua te juoksitte? Luulin teitä salakuljettajaksi.
— Minä etsin paikkaa, josta voisin nähdä ranskalaisen maiseman…