— Seis! huusi hän. Pysy suorana!

Sotamies katseli häntä ällistyneenä, yritteli ja onnistuikin seisomaan liikkumatonna, milt'ei suorana.

— Nimesi?

Sotamies sanoi nimensä.

— Kasarmissa saat rangaistuksesi, nauta! Ja parempaa odotellessasi, ota tämä, koska olet tällä tavoin häväissyt sotilaspukua!

Hän ojensi käsivartensa pitkin pituuttaan suoraksi ja löi hansikoidulla, teräksenkovalla kädellään miestä korvalle. Veri purskahti tämän suupielestä; olkapäät retkahtivat taaksepäin; käsivarret koukistuivat, kuin olisi hän aikonut nyrkkisille. Sotamiehellä oli kova halu kostaa. Jean näki, miten taaksepäin horjahtaneen juopuneen silmät hurjasti pyörivät vihasta ja tuskasta. Mutta sitten sai sekava, kauhistava muisto upseerin mahtavuudesta katseen painumaan alas katukivitykseen.

— Ja mene tiehesi nyt! huusi Farnow. Äläkä kompastu!

Hän seisoi auringonpaisteessa keskellä satamakatua, suoraksi ojentuneena, saappaat kurassa ja päätään pidempänä uhriaan; silmät leimusivat, ja luomien alla sekä suupielissä värähteli viha. Tuollaisena olivat varmaan hänet nähneet ne, jotka olivat nimittäneet häntä »Kalma-Farnowiksi.»

Töllistelijäin piiri, joka oli kerääntynyt katsomaan kohtausta, hajaantui luutnantin käskystä ja päästi sotamiehen kulkemaan, joka koetti olla vetämättä liian lujasti suitsista. Sitten kun vielä muutamia jäi ryhmissä seisomaan, joko äänettöminä tai tuskin kuuluvasti mietteitään mutisten, silmäili Farnow heitä kutakin erikseen, käännähti koroillaan ja laski käsivartensa ristiin. Pankin pikku konttoristi hiipi ensimmäisenä pois, silmälasejaan korjaillen; sitten lähti maitotyttö läkkikannu kupeilla, ollen ainoa, joka kohautti olkapäätään ja karsaasti katsahti Farnowiin; häntä seurasi viereisestä puodista juossut teurastaja; sitten kaksi soutajaa, jotka koettivat näyttää väliäpitämättömiltä, vaikka veri oli karahtanut molemmille poskipäihin; ja lopuksi katupojat, joita äsken oli itkettänyt, mutta jotka nyt töykkivät toisiaan kyynäspäähän ja nauraen luikkivat tiehensä. Silloin meni upseeri matkatoverinsa luo, joka oli jäänyt vasemmalle, kanavan reunalle.

— Te menitte minusta liian pitkälle, sanoi Oberlé. Äskeinen tekonne on kielletty keisarin nimenomaisissa säädöksissä. Te panette itsenne rettelöille alttiiksi…