— Herra von Farnow?
— Hän juuri, yhdeksännen reiniläisen husaarirykmentin luutnantti,
Wilhelm von Farnow. Mikä sinun on?
He olivat käytävän puolivälissä, tiheän pensaikon suojassa. Lucienne, urheana ja yllyttävänä, kuten aina, laski käsivartensa ristiin ja pakottaen äänensä tyyneksi, sanoi:
— Hän rakastaa minua.
— Hänkö?
— Ja minä rakastan häntä.
— Mahdotonta!
— Ja miksi niin?
— Mutta, Lucienne, hänhän on saksalainen, preussilainen, upseeri!
Syntyi hiljaisuus; isku oli sattunut. Jean kävi aivan kalpeaksi. Hän jatkoi: