Luciennea kauhistutti se, mitä hän Odile-nimen takana näki, ja samalla tuli hän liikutetuksi, sillä Jeanin ilmituoma syy oli rakkaus, ja sen Jean uskoi hänelle. Koko hänen kiihkeytensä katosi äkkiä. Lucienne nojasi päätään veljen olkaa vasten. Hänen vaaleat, punavivahteiset hiuskutrinsa levisivät ja pörröttyivät Jeanin kaulalla. Hän kuiskasi:
— Jean-parka… sallimus vainoo meitä… Odile Bastian ja tuo toinen!… Kaksi rakkautta, jotka eivät sovi toistensa rinnalla… Voi, veli-raukkani, perhedraama jatkuu meissä!…
Hän oikaisihe luullen kuulleensa askelia, ja tarttuen veljensä käsivarteen, hän jatkoi hermostuneesti:
— Emme voi puhella täällä… Mutta täytyyhän meidän kuitenkin kertoa toisillemme enemmän kuin vaan nimet… Jos nyt isä meidät yllättäisi, tai äiti, joka istuu salissa ommellen jotain ijänikuista korutyötä!… Voi, rakas ystävä, kun ajattelen, että muutaman askelen päässä hänestä me uskomme toisillemme näin suuria salaisuuksia, ja ett'ei hän mitään aavista! Mutta me ensi sijassa, eikö totta, me!
Hän ajatteli hetkisen palata kotiin ja mennä Jeanin kanssa omaan huoneeseensa. Mutta sitten hän valitsi paremman suojapaikan:
— Tule, mennään ulos kedoille; siellä ei kukaan meitä häiritse.
Käsi kädessä, askeliaan kiirehtien sekä puhuen matalalla äänellä ja lyhyin lausein, he menivät ristikkoportista ja kävelivät hiukan eteenpäin aitauksesta; tieltä, joka kulki läheisiä viljelysmaita ylempänä, he laskeutuivat oikeanpuoleista rinnettä alas, polkua myöten, joka harmaana juovana näkyi milt'ei loppumattomiin orastavain ruispeltojen keskellä. Kumpikin oli jo palannut omaan itseensä, kun ensimmäinen hämmästys, alakuloisuus ja todellinen tuska toisen kärsimyksistä oli ohi.
— Ehkä me turhaan huolehdimme, sanoi Lucienne polulle tullessa. Onko varma, että suunnitelmamme ovat yhteensovittamattomat?
— On: Odile Bastianin äiti ei salli tyttärestään tulla upseerin kälyä.
— Mistä tiedät, ett'ei tuo samainen upseeri mieluummin naisi vähemmän vanhoillisesta perheestä kuin meidän, sanoi Lucienne loukattuna. Sinun aikeesi voi myös vahingoittaa minun asiaani.