Baltin kurkusta kuului kumea murahdus, ja hän siirrähti uhkaavasti lähemmäksi, mutta Emerson asettui hänen tielleen.
"Malttakaa mielenne!" kuiskasi hän, ja ennenkuin jättiläinen arvasikaan oli hän pujottanut kätensä tämän kainaloon ja pyöräyttänyt hänet ympäri. Marsh kumarsi kohteliaasti, ja Boyd lähti rauhallisesti ohjaamaan kumppaniaan ovelle käsi tiukasti tämän kainalossa. Hän tunsi kalastajan suuren ruhon vapisevan kiihtymyksestä ja kuuli tämän katkonaisen hengityksen, mutta hän ei hellittänyt otettaan silmänräpäykseksikään, vaan nyökäytti hymyillen päätään Clydelle ja Fraserille, jotka seurasivat kintereillä, ja jutteli iloisesti vangilleen, saadakseen kaiken sujumaan onnellisesti ja näyttämään mahdollisimman luonnolliselta. Heidän saavuttuaan lämpiöön hän irroitti kätensä ja sanoi hiljaa:
"Menkää nyt huoneeseenne rauhoittumaan. Olitte turmella kaikki."
"Hän rohkeni tarjota minulle kättään", mutisi George, " minulle! Tuo varasteleva nulikka —" Sanoja seurasi pitkä sarja käsittämättömiä kirouksia, sadatteluja ja uhkauksia, jotka loppuivat vasta hänen astuttuaan hissiin. Alton Clyde, joka oli ollut koko ajan hämmästyksestä sanaton, alkoi nyt kiihkeästi vaatia selitystä, mistä tuo purkaus oikein johtui.
"Mies, joka puhutteli meitä, on sama henkilö, jota vastaan meidän täytyy taistella", sanoi Boyd. "Hän on Kalvikin säilyketehtaitten yhtymän johtaja ja Georgen katkera vihollinen. Jos hän epäilee jotakin tahi saa vihiä suunnitelmistamme, on turhaa yrittääkään."
"Sitten on asia minuun nähden selvä", sanoi Clyde vakavasti.
"Tarkoitatko, ettet halua liittyä meihin?"
" Ettenkö halua? Nyt en päinvastoin toivokaan mitään muuta. Nuo kymmenentuhatta ovat sinun, mutta ellet ota minua mukaasi, jään pois."