Oli vielä eräs, joka myös aavisti hänellä olevan raskaita huolia, vaikka hän ei ollut milloinkaan puhunut Mildredille vaikeuksistaan. Eikä tämä tiennytkään mitään hänen suunnitelmistaan. Hän vietti monta iltaa tytön luona, joka olisi uhrannut hänelle enemmänkin ajastaan, jos hän olisi vain suostunut seuraamaan tätä kodin ulkopuolelle, josta Mildredille tuli kutsuja aivan satamalla, mutta sitä Boyd ei voinut tehdä. Hän oli niin henkisesti kuin ruumiillisestikin väsynyt ja tahtoi pysytellä erillään kaikesta, joka saattoi vaikuttaa häiritsevästi.
Mildred ja herra Wayland eivät puhuneet milloinkaan hänen läsnäollessaan tuosta tuntemattomasta kosijasta, ja juuri tuo vaiteliaisuus antoi Boydin mielikuvituksessa tuolle salaperäiselle henkilölle kerrassaan musertavat mahdollisuudet, mikä kaikki ei ollut suinkaan omansa lohduttamaan hänen huolten rasittamaa mieltään. Herra Waylandin huolellisesti peitetty vihamielisyys antoi myös tukea noille epäluuloille, ja ikäänkuin tuo kaikki ei olisi riittänyt tekemään hänet kyllin hajamieliseksi, pitivät Fraser ja Balt häntä ainaisen levottomuuden vallassa. Edellinen sekoitti hänet aina johonkin hurjaan ja mahdottomaan yritykseen, jotka olivat kaikki sitä laatua, että saattoi pelätä poliisin puuttuvan asiaan millä hetkellä hyvänsä. Hän ei päässyt mitenkään miehestä erilleen, sillä tämä kietoi hänet aivan rauhallisesti kaikkiin keinotteluihinsa kaikista varoituksista välittämättä, kunnes Boyd oli jo kuulevinaan kahleiden helinän ja vartijan askeleet. Hän oli varoittanut ja uhkaillut, mutta tavallisesti sillä seurauksella, että hän jo seuraavana päivänä huomasi olevansa osallinen jossakin entistä hurjemmassa vehkeilyssä. Muulloin hän ei olisi tietenkään pitänyt tuota minään, mutta nyt se oli kiusallisen hermostuttavaa.
George taas oli ollut sangen hiljainen aina siitä lähtien kun hän oli sattunut vastatusten Marshin kanssa ja oleskeli sangen paljon yksikseen. Tämä oli Boydille suuri helpotus, kunnes hän sattui useamman kerran eri aikoina kohtaamaan kalastajan paikoissa, missä tällä ei olisi pitänyt olla mitään tekemistä. Hän alkoi pitää toveriaan silmällä ja huomasi pian, että tämä kulutti päivänsä hotellien lämpiöissä ja hiipi iltaisin teattereiden ympärillä pysytellen aina huolellisesti piilossa. Emersonille selveni vihdoin, että George etsi vihollistaan. Hän koetti puhua toverilleen järkeä, mutta hänen sanoillaan ei ollut mitään tehoa; George jatkoi metsästystään orvon suden äänettömällä sitkeydellä. Boyd ei uskaltanut kuvitellakaan, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos George olisi sattumalta kohdannut Marshin, mutta onneksi he eivät nähneet kumpikaan jälkeäkään tuosta herrasmiehestä.
Kaikki nämä eri huolet ja tietoisuus siitä, ettei hän kyennytkään hankkimaan tarvittavaa rahasummaa, olivat kokonaan järkyttäneet Emersonin tasapainon. Balt oli tullut tapansa mukaan kuulemaan, millä kannalla asiat olivat, ja huokaissut raskaasti saatuaan tietää, että toiveet olivat hyvin vähäiset.
"Todellakin kovaa kaiken sen jälkeen, mitä olemme kokeneet", hän sanoi. "Tämä murtaa Cherryn kokonaan", lisäsi hän sitten hetkisen kuluttua alakuloisesti.
"Häntä en muistanutkaan", tunnusti toinen.
"Tämä on, näettekös, hänenkin viimeinen mahdollisuutensa."
"Hän sanoi niin. Olen pahoillani, että houkuttelin teidät näin kauas, mutta —"
"Itsestäni en välitä, mutta hän on nainen, joka ei kykene pitämään puoliaan Marshia vastaan."
"Kuka ja mikä hän oikeastaan on?" tiedusteli Boyd uteliaasti, ollen samalla hyvillään, että sai edes hetkeksi unhottaa tavalliset synkät mietteensä.