"Noilla verhoilla ette pitkälle pääse", murahti George, "ellette hanki pari overall-pukuakin."
Clyde naputteli kävelykepillään kenkiensä kapeita kärkiä otsa miettivästi rypyssä. "En saa enää irti senttiäkään ja samoin on toistenkin poikain taita. Jupiter, mikä pettymys Mildredille. Oletko jo kertonut hänelle?"
"En. Hän ei tiedä suunnitelmistani mitään, enkä aikonutkaan niistä hänelle puhua, ennenkuin olin saanut rahat kokoon. Olisi aivan mahdotonta mennä hänelle tunnustamaan jälleen epäonnistuneeni."
"Olen hirveästi pettynyt", sanoi Clyde. Hän tuumi hetkisen Ja meni sitten puhelimeen ja soitti hotellin konttoriin: "Hankkikaa minulle heti ajuri — herra Clydelle, tarkoitan. Tulen heti."
Hän kääntyi Ja huomautti: "En ole vielä milloinkaan toiminut ominpäin, mutta voinhan kerran sitäkin koettaa, sillä tuo retki tekee minulle hyvää ja taistelu houkuttelee." Hän heilautti keppiään ja astui ovelle kalpeilla kasvoillaan tuiman päättäväinen ilme. "Huomenna saatte kuulla minusta. Näkemiin!"
Hänen karski käytöksensä huvitti toisia suuresti, mutta Boyd unhotti hänet pian ja oli koko iltapäivän niin synkkä Ja äänetön, että Iso-George jätti hänet vihdoin yksikseen ja meni etsimään viihdytystä kättenhoitosalongista. Fraser puuhaili omalla tahollaan.
Ajatus, että Alton Clyde voisi hankkia rahat, kun se ei ollut hänellekään onnistunut, tuntui Emersonista vallan naurettavalta, joten hänen hämmästyksellään ei ollut mitään rajaa, kun tuo nuori keikari astui seuraavana aamuna huoneeseen ja heitti pöydälle paksun pinkan seteleitä sanoen huolettomasti:
"Kas siinä. Laskehan."
"Mitä?"
"Kaksikymmentäviisi tuhannen dollarin seteliä. Aivan varma en sentään ole, mutta kaksikymmentäviisi niitä pitäisi olla. Laskin ne kahdesti ja sain ensin kaksikymmentäneljä ja sitten kaksikymmentäkuusi, mutta minulla oli hansikkaat käsissäni."