Emerson hypähti ylös ja tuijotti puhujaan ikäänkuin hän olisi epäillyt korviaan.
"Kykenitkö hankkimaan summan ilman kenenkään apua?" kysyi hän.
"Tietysti."
"Ovatko rahat omiasi?"
"Tuskinpa! Ne ovat siitä niin kaukana, että olin jo kiusauksessa levittää siipeni ja liidellä johonkin vieraaseen maahan. Ei todellakaan paljoa puuttunut, etten noussut aamulla junaan ja siirtynyt Canadan puolelle."
"Mistä ihmeestä sait summan, Al?"
"Mitä sillä on väliä? Sain sen, ja sillä hyvä!" Hän hymyili iloisesti ja löi kepillään pohkeeseensa. "Voit panna osakkeet nimelleni."
Boyd tarttui tuohon pieneen mieheen ja tanssitti häntä hurjasti ympäri huonetta nauraen iloisesti. Huolet ja vastoinkäymiset unhottuivat ja mieli oli jälleen reipas ja toivehikas.
"Lopeta! Lopeta jo!" rukoili Clyde. "Pukuni on rypistynyt aivan pilalle. Älä koske minuun", huohotti hän riistäytyen irti ja vaipuen hengästyneenä erääseen nojatuoliin.
"Kenenkä rahoja nämä ovat? Kuka laupias enkeli tunsi sääliä meitä kohtaan?"