"Rahat olen saanut ja huomenna lähden rannikolle."
"Oh!" Tyttö työnsi hänet luotaan. "Huomennako jo, sinä ilkimys! Näytätpä olevan siitä iloinenkin!"
"Niin olenkin."
"Ettet edes häpeä! Olet kaikista epäkohteliaista ihailijoista —!" Hän näytti niin loukkaantuneelta, että Boydin iloa sädehtivä katse muuttui vakavaksi.
"Oletko pahoillasi?"
"Pahoillaniko? Johan nyt! La! La!" Hän kohautti paljaita olkapäitään ja heilautti päätään. "Päinvastoin riemuitsen, nauran ja laulankin iloissani. Minäkö pahoillani? Kaikkea muuta!" Samassa hän Painautui viehkeästi Boydin povelle ja sanoi vienosti: "Kerro nyt minulle kaikki, ole niin kiltti, kaikki."
Boyd hyväili hänen kaunismuotoista kättään. "Aamulla oli mieleni syttäkin synkempi, mutta nyt liitelen pilvissä, sillä olen hävittänyt väliltämme suurimman esteen. Nyt on vain kysymys muutamista kuukausista, joiden kuluttua voin tyydyttää kaikki isäsi vaatimukset Vastoinkäymisiä voi luonnollisesti vieläkin sattua, mutta niitä en enää pelkää. Minulla on nyt rohkeutta niin yltäkyllin, että epäonnistumista on mahdoton kuvitellakaan."
"Noista suunnitelmistasi et ole milloinkaan puhunut sanaakaan", sanoi Mildred.
"Luulin, ettet välittäisi sellaisista arkipäiväisistä seikoista, kultaseni. Niissä ei ole mitään mielenkiintoista, kuivia numeroita vain, joiden selostamisella en ole tahtonut sinua vaivata."
"Tiedän kyllä, etten ymmärrä lähimainkaan kaikkea, mitä olet kokenut", sanoi tyttö, "mutta tästä uudesta yrityksestäsi tahtoisin mielelläni kuulla enemmän."