"Olemme jo tilanneet kaikki, mitä tarvitsemme. Käsitättehän, miten käy, jos hän nyt peräytyy?"
"Täydellisesti. Siinä tapauksessa menemme johonkin toiseen pankkiin."
"Väännän Fraserilta niskat nurin", murisi Emerson. "Meillä on ollut muutenkin vastoinkäymisiä riittävästi."
Hän oli sangen hermostunut kysyessään pankinjohtajaa määrätyllä kellonlyönnillä. Virkailija pyysi häntä odottamaan sanoen, että herra Hilliardin puheilla oli parhaillaan eräs toinen asiakas.
Himmeän lasioven takaa kuului jonkun naisen ääni ja naurua, mikä kaikki rohkaisi Boydia hieman, sillä olihan Hilliard kaikesta päättäen ainakin hyvällä tuulella, mutta ollen liian hermostunut voidakseen istua paikallaan hän meni ikkunan ääreen ja alkoi hajamielisesti katsella kadun ihmisvilinää. Toisella puolella oli erään sanomalehden konttori, jonka ikkunoissa oli paljon kaikenlaisia tiedonantoja, muiden muassa uutinen, että postilaiva Kuningatar oli saapunut viime yönä Skagwaysta. Boyd ihmetteli miksi Cherry ei ollut kirjoittanut hänelle riviäkään. Hän oli varmaankin unhottanut ilmoittaa osoitteensa.
Samassa aukeni ovi Hilliardin huoneeseen ja hän kuuli naispuvun kahinaa ja sitten nimeään mainittavan. — "Sisään, herra Emerson."
Hänen huomionsa oli nyt keskittynyt alkavaan neuvotteluun, niin ettei hän katsahtanutkaan poistuvaan henkilöön, kunnes tämä pysähtyi äkkiä ulko-ovelle ja lähestyi kädet ojennettuina.
"Boyd!"
Puhuteltu kääntyi ympäri ja näki edessään Cherry Malotten ilosta sädehtivät kasvot.
"Tekö, Cherry!" huudahti hän, "mitä maailmassa —" Hän tarttui tytön molempiin käsiin ja nauroi iloisesti. "Mistä ihmeestä te nyt ilmestyitte?"