"Tuo puuttuva lehti ei ole suonut minulle yön eikä päivän rauhaa, mutta nyt olen kuitenkin yhtä ymmälläni kuin konsanaan. Siinä onkin kaksi kuvaa, yksi kummallakin puolella, ja molemmat viehättäviä. Kumpi se on — tuo juuri kukkaan puhkeava hienostokaunotarko, vai tämä primadonna?"
"En ymmärrä, mitä tarkoitatte", vastasi Boyd hieman jäykästi. Hänen rakkautensa Mildred Waylandiin oli aina ollut jotakin niin pyhää ja loukkaamatonta, että Cherrynkin suora ja vilpitön kysymys tuntui sopimattoman tunkeilevalta. "Tulen niin hyvissä ajoin aamulla, että ehdimme yhdeksän laivaan", lisäsi hän nousten. "Ja koettakaa nyt saada herra Hilliard puhumaan; pieninkin vihjaus voi olla meille suureksi hyödyksi."
Illan hän vietti mieltäsynkistävässä yksinäisyydessä miettien miettimästä päästyäänkin jotakin keinoa, millä päästä pälkähästä, mutta samalla vaivasi häntä koko ajan ajatus, että Cherry oli Hilliardin seurassa. Tuo ajattelematon teko oli ehkä aivan viatonta laatua, mutta hänen oli joka tapauksessa sangen vaikea antaa tytölle anteeksi pieninkään poikkeus soveliaisuuden vaatimuksista. Täytyihän tämän itsensäkin ymmärtää, että kahdenkeskinen seurustelu tuon pankkimiehen kanssa oli jotakin aivan sopimatonta. Ja Cherry oli liian hyvä joutuakseen millään tavalla huonoon valoon. Hän koetti kyllä todistella itselleen, ettei tytöllä voinut tietystikään olla mitään muita vaikutteita kuin pelkät liikeasiat, mutta katsoipa hän asiaa miltä kannalta tahansa, hän ei päässyt tulokseen, joka olisi häntä tyydyttänyt. Ei, Cherryn käytöstä hän ei voinut missään suhteessa hyväksyä.
Mutta kun hän aamulla jälleen kohtasi Cherryn, oli tuon tuomitsevan kannan säilyttäminen hänelle sula mahdottomuus. Tyttö oli jo lopettanut aamiaisensa, kun hän tuli, ja odotti häntä yllään tummanruskea samettileninki, joka sai solakan vartalon sulavat ääriviivat näkymään kaikessa viehkeydessään. Ruskeat kengät, samanlaiset hansikkaat ja aistikkaasti kiedottu turbaani, jossa loisti kultafasaanin heleä sulka, täydensivät taulun. Hän oli yhtä ihastuttava kuin aamukin.
"Ilmaisikos Hilliard pankkimaailman kätkettyjä salaisuuksia?" kysyi Boyd matkalla rantaan.
"Kyllä. Nyt tiedän kaikki."
"Tuo sanomalehtikirjoitus oli siis säikähdyttänyt hänet."
"Välillisesti ehkä, mutta siitä hän ei puhunut mitään."
"Mitä hän sanoi?"
"Eipä juuri mitään."