"Eikö mitään! Mistä sitten —"
"Hän kertoi teidän olevan rakastunut tuohon hienostotyttöön eikä näyttelijättäreen. Hän sanoi, että olette kihloissa neiti Waylandin kanssa."
"Aivan niin, mutta mitä hän sanoi lainahommastani?"
"Vain sen, mitä jo olen teille kertonut, ja jos olisitte ollut hiukankin avomielisempi, olisin heti tiennyt, mistä kaikki nämä ikävyydet olivat lähtöisin. Wayne Wayland ja Willis Marsh työskentelevät yhteisvoimin, ja koska te olette persona non grata —"
"Kuka on teille sanonut, että olen persona non grata?"
"Te itse, vaikka tahtomattanne. Jos olisitte ollut tervetullut sulhanen, olisitte saanut ilman mitään vaivaa vaikka kaksinkertaisesti tuon tarvitsemanne summan Chicagosta, ja sitäpaitsi muistan aivan hyvin tarinanne, jonka kerroitte minulle Kalvikissa — silloisen mielentilanne ja monta muuta seikkaa. Olihan kaikki niin selvää."
"No, entä sitten? Mitä tuolla kaikella on tekemistä tämän pulani kanssa."
"Kuulkaahan! Aiotte mennä naimisiin naisen kanssa, jonka isä on maan mahtavimpia trustien luojia eikä huoli teitä vävypojakseen. Sitten ryhdytte yritykseen, joka vakavasti uhkaa hänen omia etujaan, minkä yrityksen avulla, jos se onnistuu, voitte uhmata häntä tuohon toiseenkin seikkaan nähden, ja kaikki käy hyvin, kunnes hän saa vihiä suunnitelmistanne, jolloin hän iskee vastaan omilla aseillaan. Sana sinne ja toinen tänne, pieni vihjaus pankeille, ja ylväs linnanne sortuu päällenne tuokiossa. Luulin teillä olevan enemmän huomiokykyä."
Ääni oli terävä ja kasvoilla tuo sama väsähtänyt ilme, jonka Boyd oli ennenkin pannut merkille, eikä hän voinut olla ihmettelemättä, mitkä katkerat kokemukset olivat opettaneet tytön ajattelemaan noin kylmästi ja missä merkillisessä ympäristössä hän oli hankkinut niin syvän elämäntuntemuksen.
"Marshin läsnäoloa emme ole kuitenkaan missään tunteneet", sanoi hän ärsytellen.