He saapuivat rantalaiturille näkemättä urkkijaa enää missään, mutta heti laivan lähdettyä ilmestyi tämä jälleen, ja vaikka he eivät kumpikaan puhuneet hänestä, tunsivat he kuitenkin miehen läsnäolon koko ajan.
Heidän edessään kohosi majesteettinen Rainier-vuori korkealle pilviin, rosoiset rinteet punertavan autereen peitossa ja luminen huippu aamuauringossa kultaisena hehkuen. Alapuolella kimalteli lahti kuin suunnaton välkkyvä hopealevy metsäisten harjanteiden helmassa, jotka ulottuivat kauas tuntemattomaan etäisyyteen hurmaavana ja aina vaihtelevana maisemana, ja tyynenä päilyvään pintaan kuvastuvat saaret, joiden sankka metsä ulottui aivan vedenrajaan saakka, näyttivät aivan kuin kumartaen tervehtivän kuvastinkuvaansa. Hymyilevistä salmista näkyi heleitä hiekkarantoja ja tuossa liukui ohi synkästi tuijotteleva, tumma kallionseinämä, joka siinä ikäänkuin syviin mietteisiin unhottuneena katseli yksinäistä ja tyyntä kuvaansa. Päivä oli ihana, hurmaava, ja seutu, jonka halki matkattiin, kauneudessaan niin suurenmoinen, ettei Boyd voinut olla huomauttamatta:
"Jos esivanhempamme olisivat osuneet ensin tänne, niin ei Uutta Englantia olisi konsanaan keksittykään", huomautus, johon Cherry päännyökkäyksestä päättäen täydellisesti yhtyi.
Tacomassa Boyd jätti hänet yksikseen asioilleen mennäkseen, palaten välipalan aikaan ilosta loistaen.
"Nyt minulla oli parempi onni Rahat luvattiin, ja huomenna saan kuulla lopulliset ehdot."
"Näkikö tuo Haukansilmä teidän käyvän pankissa?"
"Luultavasti."
"Huomispäivällä on sitten suru itsellään."
"Tarkoitatteko, että pankki kieltäytyy?"
"Aivan niin, jos vain olen käsittänyt tilanteen oikein. Lyön vaikka vetoa, että täällä ollaan yhtä varovaisia kuin Seattlessakin, eikä tarvita muuta kuin pari sanaa puhelimessa, niin asia on selvä."