"Kyllä, mutta minulla ei ole nyt aikaa kanssanne jaaritella", vastasi seikkailija töykeästi.
"Meillä on määräys vangita teidät, herra Emerson."
Boyd ei viivytellyt kauemmin. Lasiovi avautui äänettömästi, ja hän astui ulos juuri kun kirjanpitäjä kohotti päätään kurkottautuen katsomaan toisesta ovesta.
Fraser puhui nyt aivan kuin tarkoituksella kovemmalla äänellä. "Vangita minut? Mitä te sillä tarkoitatte? Tiehenne siitä!"
"Teidän olisi parempi seurata mukana rauhallisesti."
Boyd kuuli terävän huudahduksen — "Käy kiinni, Bill!" — ja sitten ankaraa painiskelua, jota lakkolaisten kiljunta säesti, sillä Fraserin ja tämän pidättäjien ottelu tapahtui aivan heidän silmäinsä edessä. Boyd alkoi juosta ja katsahtaessaan taaksensa hän näki, että Fraser oli jo houkutellut vainoojansa kadulle. Seikkailija oli riistäytynyt irti ja pyrki nyt kaikin voimin pakoon ja olisi voinut päästäkin vainoojainsa kynsistä, elleivät toisaalta hätään kiiruhtaneet poliisit olisi saaneet häntä viime tingassa kiinni, teko, jolla oli odottamattomat seuraukset. Roskaväki oli nyt saanut kauan odottamansa tilaisuuden, eikä Emersonin pakoon kiinnitetty vähintäkään huomiota. Lakkolaiset, jotka olivat tuntevinaan poliisien saaliin Emersoniksi, kaikkien levottomuuksien vihatuksi aiheuttajaksi, ulvahtivat riemusta ja raivosta ja syöksyivät paikalle leveän kadun täydeltä kiidättäen poliiseja ja näiden uhria edellään vastustamattomalla voimalla.
Nyt ei ollut enää kysymys telakan portin vartioimisesta, vaan vangin suojelemisesta, ja Boyd oli tuskin ehtinyt Georgen luo, kun suuri joukko lakkolaisia törmäsi telakkaan jättäen poliisit ja vangin luovutusta vaativan roskaväen ottelemaan keskenään.
"Antakaa noiden tavaroiden olla ja suoriutukaa laivaan siekailematta!" kiljaisi Boyd kalastajille hypäten parilla loikkauksella laiturille, josta hän huusi komentosillalla käyskentelevälle kapteeni Peasleylle:
"Nyt ne tulevat! Heittäkää irti, Jumalan tähden!" The Bedford Castle'n kannelta ja mastoista kajahti samassa raivoisa kiljunta, ja köysistö tyhjeni silmänräpäyksessä kaikkien kalastajien syöksyessä laidoille valmiina hyökkäämään maihin, mutta silloin harppasi Boyd maihinmenosiltaa ylös ja hyppäsi yläkannelle vieville portaille, josta hän revolverinsa vetäisten ärjäisi miehilleen käskyn olla alallaan uhaten ampua jokaisen, joka yrittikään laidan yli. Jännityksestä hengästyneenä hänen oli vaikea saada äänensä kuulumaan metelissä, mutta hänen koko olemuksessaan kuvastui niin järkähtämätön päättäväisyys, että miehet katsoivat parhaaksi totella.
Ne kymmenkunta miestä, jotka olivat kokoilemassa viimeisiä tavaroita, kiiruhtivat maihinmenosiltaa myöten tahi suoraan laidan yli laivaan merkinantajan kohotessa aivan yhdennellätoista hetkellä äkkiarvaamatta korkealle ilmaan melkein vihollisjoukon keskeltä. Hän oli nimittäin iskeytynyt molemmin käsin laivan nostokoneen koukkuihin, jotka häilyivät hänen päänsä päällä, ja siirtyi nyt pilliinsä ylväästi puhaltaen korkealla vainoojainsa yläpuolella toisten luo.