"Port Townsendin? Emmehän sinne poikkea."
"Emme tosin, mutta Seattlen poliisi voi sähköttää sinne pysähdyttämis- ja vangitsemismääräyksen."
"Niin, jos erehdys on huomattu."
"On, varmasti. Sentähden tekee kapteeni Peasleykin kaiken voitavansa saadakseen tämän vanhan kaukalon kulkemaan mahdollisimman nopeasti. Vauhtimme on nyt kymmenen solmua, mikä on todellakin tälle laivalle hirmunopeus. Kunhan vain pääsemme salmesta onnellisesti, niin ei muusta väliä. Mutta siihen mennessä —" Emerson antoi kaukoputkensa vaipua väsyneesti huokaisten, ja illan pehmeässä hämärässä tyttö näki, että hänen kasvonsa olivat kalpeat ja rasittuneet.
"Ansaitsette voittaa, Boyd; olette taistellut uljaasti", sanoi hän äänellä, jossa väreili hellä myötätunto.
"Ja minä voitan!" vastasi Boyd väsähtäneesti; "sitä vartenhan olen tälle matkalle lähtenytkin. Kunpa vain olisimme jo Port Townsendin toisella puolella."
"Mitenkähän Fraserin käy?" tuumi Cherry.
"Hänellä ei ole mitään hätää, siitä olen varma, sillä minuahan toimenpide tarkoitti eikä ketään muuta. Kun he huomaavat pidättäneensä väärän henkilön, luulen heidän harmissaan päästävän hänet ilman muuta." Hetkistä myöhemmin hän lisäsi: "Mutta oli miten oli, minun on joka tapauksessa sangen paha olla, kun jätin hänet. En — en ole vielä milloinkaan jättänyt toveriani pulaan."
"Teitte aivan oikein", sanoi Cherry lämmöllä.
"Niin. Tulevaisuuteni on kokonaan sen varassa, miten tämä yritys onnistuu, ja täytyihän ottaa huomioon sekin tosiasia, etten työskentele nyt vain omia etujani silmälläpitäen."