"Tuolla tuulenpuskijalla." Hän heilautti pitkää kättään teatraalisesti satamaan päin.
"Entä poliisi", kysyi Boyd.
"Oh, siitä selviydyin helposti, sillä teitähän ne vain himoitsivat. Niin, sir, tein työtä." Hän loi kuulijoihin surumielisen katseen. "Olen kyökkipiika, niin että sen nyt tiedätte."
"Mitä?"
"Kuten sanoin. Olen tyhjennellyt jäteämpäreitä niin kauan, että ruoan hajukin pusertaa kylmän hien otsalleni, ja vaikka olen nälkäinen kuin nälkiintynyt kuubalainen, alkaa sisälmyksiäni kääntää, kun vain näenkään veitsen ja haarukan." Hän pyörähti äkkiä Alton Clydeen päin, jonka tirskuminen loukkasi häntä. "Älkää itkekö nuori mies, myötätuntonne järkyttää mieleni."
"Kertokaahan", pyysi Cherry.
"Mitä se hyödyttäisi", kiukkuinen silmäys Clydeen. "Eihän tuo luupää kuitenkaan mitään käsitä."
"Mitäpä hänestä", välitti Boyd kyeten vaivoin pidättämään naurunsa. "Kaikesta päättäen olette todellakin tehnyt työtä ja oikein olan takaa."
"Sanon teille, että olen ainoa koko maailmassa, joka todellakin tietää, mitä kova työ on."
"Alkakaa alusta — siitä kun teidät vangittiin."