"Saihan se vuodon, mutta maihin pääsemme kyllä", vastasi George rauhallisesti.
Toinen hinausköysi kiinnitettiin Emersonin veneeseen, ja niin saatiin kallisarvoinen lasti yhteisvoimin rannalle, noin penikulman verran tavallisen maihinnousupaikan alapuolella.
"Tilkitsemme sen pakoveden aikana", sanoi George tyytyväisenä, että pälkähästä oli selviydytty niinkin onnellisesti. Sitten hän alkoi purkaa sappeaan miehille, jotka olivat onnettomuuden aiheuttaneet.
"Mitäpä heistä, kun ei kerran tämän hullummin käynyt", tyynnytteli Boyd. "Ellei hinaaja olisi muuttanut suuntaansa, olisi se ajanut lotjan upoksiin."
"Perämies teki kaiken tahallaan", vannoi George. "Merimiehet eivät ole milloinkaan niin huolimattomia. Hän tosin selitteli olevansa juovuksissa, mutta tämän hän kyllä muistaa."
"Jos kaikki oli tahallista, niin mikä taitaa, etteivät he yritä uudelleen", tuumi Boyd.
"Lataan kuusipiippuiseni heti uudelleen, ja uskallanpa vaikka lyödä vetoa, etteivät he tohdi tulla äänen kuuluviinkaan ilman teräshaarniskaa."
Kuta rauhallisemmin Emerson harkitsi tapahtumaa, sitä enemmän hän ihmetteli hyvää onneaan. "Olemme nukkuneet tähän saakka", virkkoi hän, mutta nyt on aika herätä todellisuuteen. "Jos Marsh oli suunnitellut tämän, niin onnettomuudet eivät pääty tähän."
"Niin. Olemme mennyttä, jos menetämme yhdenkään kattilan", myönsi George alakuloisesti. "Sijoitan tänne vahvan vartioston, sillä nämä laitteet ovat kaikista tärkeimmät."
Mutta päivä kului iltaan mitään mainittavaa tapahtumatta, ja tehtaalla edistyi työ keskeytymättä, The Bedford Castle'n, joka oli purkanut lastinsa, kääntäessä keulansa ulapalle palatakseen elokuussa.