Emersonin tehtaalla syntyi äkkiarvaamatta kiusallinen pula, kun viisikymmentä kalastajaa poistui työstä. Palattuaan edellisenä iltana särkiltä he ripustivat verkot telineihin ja ilmoittivat Emersonille päätöksensä, minkä tehtyään he kaikista kehoituksista ja houkutuksista välittämättä, korjasivat tavaransa ja lähtivät rantaa ylös Marshin tehtaalle. Larsen, päivävuorojen valvoja, toimi joukon puhemiehenä, ja Boydille selvisi, aivan liian myöhään, millä asioilla mies oli ollut iltana, jolloin hän oli yllättänyt tämän mennessään Cherryn luo vierailemaan.
Boydin venemiehistö hupeni täten puoleen, mikä luonnollisesti vaikutti samassa suhteessa saaliin suuruuteen, vaikkakin patomiehet tekivät tehtävänsä täysin moitteettomasti. Behringin meren kalastamoilla voi päivänkin viivytys kumota kaikki laskelmat, ja Boyd huomasi tilanteen, johon hän oli nyt joutunut, olevan toivottomamman kuin konsanaan. Marsh oli odotellut vain päänousun alkamista toteuttaakseen katalat hankkeensa tietäen, että uutta väkeä oli silloin enää mahdoton saada. Säikähdyksestä suunniltaan Boyd unhotti ylpeytensäkin ja meni suoraan vihollisensa puheille. Marsh oli jo tervehtynyt saamistaan vammoista, mutta oli vielä niin arka turvallisuudestaan, ettei hän antautunut mihinkään keskusteluun kahdenkesken, vaan viittasi pari miestä luokseen.
"Otamme jokaisen, joka vain haluaa tulla, sillä tarvitsemme väkeä", vastasi hän kuultuaan Emerson'in asian. "Minkä minä sille voin, että työmaani on miesten mielestä mieluisempi."
"Pakotatte minut menettelemään samoin", sanoi Boyd. "Alan vuorostani viekoitella teidän miehiänne."
Marsh naurahti ylimielisesti. "Voittehan koettaa. Väkivaltaisuuksia ei voi välttää, jos lähetätte kiihoittajia työmaalleni — ja mielestäni teidän on parasta visusti harkita, ennenkuin ryhdytte mihinkään sellaiseen, sillä meitähän on kymmenen yhtä vastaan."
Neuvottelu päättyi kiivaisiin syytöksiin ja soimauksiin, ja Boyd poistui mieli aivan lamassa.
Seuraavana aamuna, kun Cherry tuli tehtaalle, hän oli vielä yhtä neuvoton, vaikka he olivat valvoneet Ison-Georgen kanssa koko yön tilannetta pohtien. Cherry ei tuhlannut aikaa hyödyttömään harmitteluun, vaan kysyi suoraan:
"Mitä aiotte nyt tehdä? Nousu on alkanut, emmekä saa hukata tuntiakaan."
"Olen lähettänyt miehiä kaikille muille tehtaille värväämään kalastajia hinnalla millä hyvänsä, mutta epäilen, ettei toimenpide hyödytä mitään. Marsh on aina varuillaan."
Cherry nyökäytti päätään. "He eivät tohdi nyt luopua hänestä, sillä hän ei sallisi heidän milloinkaan enää palata tänne, jos he sen tekisivät. Jäljellä olevat miehet ovat tietysti särkillä?"