"Katsokaahan!" huudahti hän.
"Mitä?"
"Cherry — Cherry on hankkinut väkeä." Ääni petti ja hän törmäsi ulos Ison-Georgen hypähtäessä ikkunaan.
"Intiaaneja, Jumal'auta!" kiljaisi jättiläinen ja malttamatta kiskoa saappaita jalkoihinsa hän syöksyi avojaloin Boydin ja Fraserin jälkeen ennättäen näiden kanssa laiturille juuri parahiksi Cherryä vastaanottamaan.
"Töihinkö?" kysyi Boyd henkeään pidättäen ja miesjoukkoon viitaten.
"Niinpä tietenkin", vastasi tyttö. Vene ja kanootit tyhjenivät nopeasti ja pian parveili laiturilla tumma joukko vinosilmäisiä ja kuparinruskeita aleuteja.
"Sain viisikymmentä miestä — jokilaakson parhaat", jatkoi Cherry, "ja koetin saada enemmänkin, mutta — ne ovat jo tässä kaikki."
"Sormeton" Fraser löi kämmenen reiteensä niin että läjähti, ja Boyd tarttui kiinteästi tytön käteen.
"Olette oikea aarre, Cherry!" Äskeinen epätoivoinen päätös häivähti hänen mieleensä, ja äänessä väreili rajaton kiitollisuus.
"Älkää minua kiittäkö!" huudahti Cherry. "Constantinen avutta en olisi saanut paljoakaan aikaan, niin että kaikki on enimmäkseen hänen ansiotaan."