"En!" sähähti Marsh. "Menkää helvettiin ja ottakaa lapsi mukaanne —"
Sekarotuinen hypähti samassa ilman pienintäkään varoituksen huutoa nopeasti eteenpäin, ja läsnäolijat näkivät jotakin välähtävän hänen kädessään. Emerson hyökkäsi häneen käsiksi, ja kaikki kolme kaatuivat kannelle yhteen rykelmään. Mildred kirkaisi, mutta merimiehet sysäsivät hänet sivulle, jolloin hän säikähdyksestä suunniltaan pakeni isänsä turviin koettaen kätkeä kasvonsa tämän rintaa vasten. Mutta jokin pakotti hänet kääntämään katseensa takaisin paikkaan, jossa miehet taistelivat. Hän kuuli Boydin ärjäisevän merimiehille:
"Pitäkää varanne! Pois tieltä!" Ryhmä hajaantui, ja Mildred näki Boydin ja intiaanin päässeen jaloilleen ja paiskautuvan hurjasti painiskellen kajuuttaa vasten, jonka ikkunaruudut pirstoutuivat helähtäen säpäleiksi. Sekarotuisen kädestä vääntynyt puukko singahti kieppuen laidan, yli virtaan. Cherry Malotte syöksähti paikalle ja hänen äänensä kuullessaan Constantine rauhoittui heti.
Wayne Wayland riistihe irti tyttärensä käsistä ja kiiruhti merimiesten lomitse tunkeutuen kannella makaavan miehen luo, jonka hän oli määrännyt vävypojakseen. Emerson polvistui hänen viereensä ja nousi sitten nopeasti huudahtaen:
"Onko täällä ketään lääkäriä"?
"Tohtori Berry! Lähettäkää joku hakemaan tohtori Berryä! Hän on maissa!" huusi herra Wayland.
"Joutuin! Joku heti noutamaan tohtori Berryä!" käski Boyd.
Merimiesten hajaantuessa joka taholle Mildred Wayland näki näyn, joka sai hänet sulkemaan silmänsä ja melkein pyörtymään. Hän kääntyi ja pakeni sokeasti kajuuttaan, jossa Emerson tapasi hänet hetkistä myöhemmin lepäämässä tajutonna eräässä nojatuolissa ranskalaisen kamarineitsyen nyyhkyttäessä vieressä.