Vanhus näki kasvoilla kuvastuvan tuskan ja vastasi lempeästi:
"Niin lapseni!" Hän taisteli silmänräpäyksen. "Ja jos tahdot, niin hän saa tulla toistekin."
"Mutta hän ei tule. Senpätähden tämä onkin niin kovaa; hän ei tule enää milloinkaan takaisin."
Mildred kääntyi poispäin ja silloin näki Wayne Wayland jotakin, jonka estääkseen tämä olisi luovuttanut puolet mahtavasta omaisuudestaan. Hän huudahti närkästyneesti, mutta Mildred arvasi hänen ajatuksensa.
"Ei, ei, et saa häntä enää milloinkaan vahingoittaa, sillä hän oli oikeassa ja me väärässä. En — en sitä ymmärtänyt."
Isä jätti tyttärensä tuijottamaan yöhön ja poistui raskain askelin.
Emersonin valtasi suuri helpotus ja vapauden tunne, kun hän istahti soutamaan, ja hänen sydämessään soivat ihanat sävelet sulautuivat täydellisesti veden suloisen hilpeään ja viihdyttävään liplatukseen purren laitoja vasten; hän tunsi ensi kerran moneen kuukauteen olevansa nuori ja vapaa. Kuinka sokea hän olikaan ollut! Tyttö oli kyllä suloinen ja hyvä, mutta — kolme vuotta olivat saaneet aikaan hänessä itsessään muutoksen, suuremman kuin hän käsittäkään. Samana iltana, jolloin Cherry oli kertonut hänelle elämäntarinansa, hän oli alkanut päästä selville omasta itsestään. Tytön avomielisyys oli havahduttanut hänet unelmien maailmasta, ja kun hän oli kerran saanut nähdä oman itsensä kaikessa alastomuudessaan, seurasi kaikki muu itsestään. Hän oli vielä epäröinyt laivalle tullessaan, mutta siellä sattuneet tapaukset olivat ratkaisseet pulman. Nyt hän oli varma, että maailmassa oli vain yksi ainoa nainen, jota hän rakasti, mihin varmuuteen päästäkseen hän oli saanut käydä sydämessään kiinteätä taistelua omia ennakkoluulojaan ja ulkopuolelta tulleita vaikutteita vastaan. Fraserin puheista ja Cherryn omista sanoista hän tiesi, ettei tämän entisyys ollut sellainen kuin hän olisi toivonut, mutta kun rakkaus tyttöön kävi ylivoimaiseksi, haihtui kaikki epäröintikin ja hän teki valintansa.
Ainoa, mitä hänen oli vaikea ajatella, oli Cherryn suhde Hilliardiin. Muut tyttöä vasten sinkautetut syytökset olivat hämäriä ja häilyviä, mutta tämä oli tosiseikkoihin perustuva, jotka hän itse kaikki tunsi. Voidakseen suhtautua siihen rauhallisesti hän tarvitsi kaiken rohkeutensa, mutta samalla hän vannoi, ettei Cherryä olisi mikään voinut horjuttaa, jos tilanne olisi ollut toisenlainen. Ja oli miten oli, Cherry oli tehnyt kaiken vain rakkaudesta häneen, joten oli enemmän kuin halpamaista nyt epäröidä. Entisyydestään vastasi Cherry itse. Boyd puri hampaansa yhteen ja suuntasi keulan päättävästi Cherryn rantaan koettaen karkoittaa mielestään tuon kiusallisen muiston kohdistamalla ajatuksensa tyttöön itseensä. Taistelu, joka nyt riehui hänen sydämessään, oli hänen elämänsä katkerin, mutta kun hän kiinnitti purtensa laituriin, oli voitto saavutettu. Hän tunsi riemuiten, että tuo kiusallinen tapaus oli ainiaaksi pyyhitty pois hänen mielestään. Noustessaan törmää ylös hän kuuli Cherryn soittavan ja päästyään lähemmäksi hän erotti selvästi sävelenkin, vienon ja hellän — saman, joka oli heidän ensi kerran toisensa kohdatessaan saanut hänet hetkiseksi unhottamaan kaikki surut ja huolet. Ikkuna oli auki ja pysähtyen ulkopuolelle hän näki Cherryn soittavan ilman mitään nuotteja; sormet liukuivat koskettimien yli uneksivasti ja tiedottomasti. Boyd yhtyi lauluun, hiljaa ja vienosti, hyvän ja sointuvan äänensä koko sykähtelevällä hellyydellä:
"Sinusta, lempi, unta mä näin Sä lupasit mun —"
Cherry vaikeni kuin huumautuneena, sillä hän oli ollut kuulevinaan erään toisen äänen yhtyvän omaansa, mutta sitten hän kätki kasvonsa käsiinsä ja purskahti itkuun tietäen hyvin, ettei se ollut muuta kuin hänen omaa kuvitteluaan. Hämärän hetkinä unelmoidessaan hän oli niin usein kuullut tuon pehmeän äänen säestävän omaansa, havahtuen aina siihen, ettei se ollutkaan muuta kuin mielikuvituksen leikkiä, erään muiston heijastusta, joka ei milloinkaan häviäisi.