Hän oli nyt kolmen vuoden eron jälkeen Boydin mielestä entistä viehättävämpi — väliaika oli vain lisännyt tytön kauneutta ja syventänyt hänen sydämensä kaipuuta — mutta samalla hänestä entistä etäämmälläkin. Tytöstä oli kehittynyt nainen — vakava, arvokas, ja harkitseva, joten tuo uskollinen ja altis kiintymys oli sitäkin liikuttavampi ja ihmeellisempi.
Tarinansa lopetettuaan viittasi Boyd parilla sanalla tulevaisuudensuunnitelmiinsa kysyen vihdoin melkeinpä empien:
"Odotatko vielä vuoden?"
Mildred naurahti. "Eihän minua sentään huutokaupalla myydä, armas, joten tämä ei ole 'kolmas ja viimeinen kerta'. Enkä ole varma, saisinkokaan kenenkään taipumaan ottamaan minut, vaikka haluaisinkin."
"Joku aika sitten kierteli San Franciscon lehdissä huhu, että olet mennyt kihloihin. Onko seurapiirisi yhtä suuri kuin ennenkin?"
Tyttö hymyili välinpitämättömästi. "Ainahan muutoksia tapahtuu, mutta pääasiallisesti ovat tuttavani jotakuinkin samat. Tunnet heidät useammat." Hän luetteli joukon nimiä laskien samalla sormillaan. "Puhumattakaan herra Macklinistä, Tommy Turneristä ja Lawtonin pojista, jotka ovat aina saapuvilla kuten ennenkin."
"Ja Alton Clyde!"
"Aivan oikein. Pikku Alton on aina yhtä puuhakas."
"Entä onko muita?"
"Vain pari kolme."