"Kas täällähän te olette, poikaseni! Hawkins kertoi teidän palanneen."
Hän astui peremmälle ja pudisti nuorukaisen kättä tavallisella sydämellisyydellään. "Tervetuloa kotiini Olette ollut hiukan niinkuin lomalla, vai mitä? Lähdöstänne taitaa olla jo pari vuotta ellen erehdy?"
"Kolme", oikaisi Emerson.
"Mahdotonta! Kuinka pian aika rientääkään, kun on aina työssä ja touhussa."
"Boyd on kertonut minulle seikkailuistaan", virkkoi Mildred. "Hän jää luoksemme päivälliselle."
"Aivan niin." Herra Wayland ei näyttänyt kovinkaan ihastuneelta. "Entä palaatteko kuin Pizarro kaikki Incan aarteet mukananne. Vai palasiko Pizarro lainkaan? Niin pitkälle hän ei tainnut milloinkaan päästä." Ja vanhus nauroi sydämellisesti omalle sukkeluudelleen.
"Arvelen Pizarron olleen kullankaivajana minua paremman", hymyili Boyd. "Eskimoprinssejä olisin voinut ottaa pantiksi vaikka kuinka monta, mutta siinä tapauksessa olisin saanut heimotkin niskoilleni."
"Palasitteko jäädäksenne tänne?"
"En, sir, lähden takaisin parin viikon kuluttua."
Vastaus näytti jostakin syystä miellyttävän herra Waylandia, jonka käytöksestä hävisi nyt kaikki jäykkyys.