"No, otaksutaanpa, että pääsette onnellisesti maihin, entä sitten? Saatte asua jossakin mökkirähjässä ilman ruoan muruakaan ja taistella täiden, käärmeiden ja kärsimysten kanssa."
"Nyt en enää arvelekaan. Tohtori Alvarado on jo usein sanonut, että syön liiaksi. Mökkejä ihannoin, ja syöpäläiset eivät ole ennenkään välittäneet minusta."
Tohtori liikahti levottomasti. "Mutta tämähän on aivan mieletöntä!" huudahti hän. "Jokin toinen nainen voisi tuon tehdä, mutta ette te. Te olette — suokaa minulle anteeksi — mitä viehättävin nuori nainen, ja siellä joudutte raakojen miesten pariin."
"On aivan turhaa koettaa peloitella minua. Tulen kyllä toimeen, ja onhan herra O'Reilly luonani."
"Omaisenne eivät suostu", uskalsi O'Reilly huomauttaa, jolloin tyttö purskahti nauruun.
"Minulla ei ole sellaisia, olen aivan orpo ja itsenäinen. Harva tyttö on ollut niin onnellisessa asemassa, vai mitä? Mutta odottakaahan hetkinen — järjestän tämän asian minuutissa", ja hän hypähti tuolistaan puhelimeen ja pyysi erään numeron.
"Enriquezin numero", huokaisi tohtori. "Enriquez ei henno kieltää häneltä mitään."
"En huoli naista mukaani", kuiskasi O'Reilly kiukkuisesta "Otaksutaanpa, että hän sairastuisi! Suuri Jumala, silloinhan minun pitäisi hoitaa häntä!" ja hän pyyhkäisi hien otsaltaan.
"Sitä ei tarvitse pelätä; hän ei sairastu. Todennäköisesti hoitaa hän teitä ja — ja kaikkia tovereitanne. Pidätte siitä, ja ennen pitkää te kaikki rakastutte häneen — niinhän jokaisen käy — ja rupeatte tappelemaan keskenänne. Kas niin! Nyt hän on saanut Enriquezin kynsiinsä. No, antaapa kuulua!"
Johnnieta värisytti suoruus, jolla neiti Evans esitti asiansa. "Ymmärrättehän, että tahdon mennä itse katsomaan", kuului tämä sanovan. "Jos tarvitsette lääkkeitä, niin ostan niitä tynnyreittäin, ja järjestän käden käänteessä muutamia kenttäsairaaloita — mitä? — lahjomistako? — no, sanokaa vain sitä lahjomiseksi, jos teitä huvittaa, mutta siitä voitte olla varma, että minä menen, ja sitäpaitsi on herra O'Reilly vapaaehtoisesti tarjoutunut huolehtimaan minusta. Ehdotukseni on aivan hurmannut hänet" — neiti Evans nauraa hihitti — "ja sentähden teidän on sallittava hänen tulla mukaan." Sitten seurasi hetken vaitiolo, jonka kuluessa miehet katsoivat toisiinsa huolestuneesti.