"Olette hyvin varhainen", sanoi O'Reilly. "En osannut odottaakaan —"
"Sanokaas muuta", keskeytti Enriquez. "Sitä intoa ja vauhtia! Aivanhan tässä menee pyörälle päästään."
"Seuralla ei näyttänyt olevan varoja kustantaa uutta lähetystä, minkätähden minusta tuntui olevan paikallaan tarjota apuani. Viikon kuluttua olemme matkalla."
"Aivanko totta? Aiotteko siis — lähteä?"
"Tietysti."
"Minun täytyy sanoa, että tämä tuli kuin taivaasta pudoten", puuttui puheeseen Enriquez. "Rahapulamme on autettu, ja —"
"Olette molemmat järjiltänne", keskeytti Johnnie hermostuneesti. "Kuba ei ole mikään sovelias paikka amerikkalaiselle tytölle. Vaaraa joutua vangiksi sinne matkalla en niinkään pelkää, vaan kaikkia niitä lukemattomia vaivoja ja kärsimyksiä, joista hän ei voi perillä säästyä, ja sitä, että hän joutuu siellä tekemisiin kaikenlaatuisen väen kanssa."
Enriquez kohotti päätään. "Jokainen kubalainen tietää, kuka neiti Evans on ja mistä saamme häntä kiittää. Teillä ei näytä olevan juuri suuria käsityksiä ritarillisuudestamme, herrani."
"Siinä saitte!" riemuitsi Norine.
"Yritys on luonnollisesti vaarallinen", jatkoi Enriquez, "sillä rannikoita vartioidaan tarkasti, mutta maihin päästyään hän on luotettavien ystävien luona. Hän on leirissämme yhtä hyvässä turvassa kuin kotonaan konsanaan."