Miten helpolta oli paluu tuntunutkaan silloin kun hän oli sanonut jäähyväiset Rosalle! Tämän pelastaminen oli hänen mielestään ollut silloin maailman yksinkertaisin asia. Mutta päivät olivat pidenneet viikoiksi ja viikot kuukausiksi, eikä hän ollut vielä kyennyt tekemään mitään. Hänen ainoa lohdutuksensa oli, että hän oli koettanut kaikkensa; hän ei ollut levähtänyt hetkeäkään saatuaan Rosan kirjeen. Hänen lemmittynsä vainoojat olivat jo kerran pyörtäneet hänet takaisin, mutta tällä kerralla ei paluu tulisi kysymykseenkään — ennen hän ampuisi kuulan otsaansa tahi menehtyisi johonkin vankityrmään.
O'Reilly oli niellyt katkeran palansa kuin mies — alakuloisuudestaan huolimatta hän oli pysynyt tyynenä; mutta nyt, kun potkurin jokainen kierros kiidätti häntä lähemmäksi hänen kiihkeimpien toiveidensa päämäärää, valtasi hänet sanomaton riemuntunne, jota hän tuskin jaksoi hillitä. Hänen valtimonsa löi voimakkaasti ja hänen rintansa paisui ilosta. Nukkuako? Se oli niitä varten, jotka uskalsivat vain henkensä Kuban puolesta. Nälkäkö? Mikään ruoka ei voinut tyydyttää isoavaa henkeä. Levätäkö? Hän ei lepäisi, ennenkuin hän pitelisi Rosa Varonaa sylissään. Tämä vanha, ruostunut laivarämäkin tuntui juuttuneen paikalleen, niin hidas oli sen vauhti hänen mielestään.
Norine Evansin hengästynyt huudahdus katkaisi hänen mietteensä.
"Oh, kuinka jännittävää tämä on! Tuolla laitetaan tykkiä juuri kokoon, niin että voimme taistella, jos niin tarvitaan."
"Ettekö ala nyt toivoa, että olisitte jäänyt kotiin?" hymyili O'Reilly.
"Herra hyvästi hallitkoon, en! Nyt elän oikeata elämää. Olin aivan kuolla uteliaisuudesta, kunnes sain majuri Ramoksen puhumaan."
"Hm! Onnistuitte lopultakin. Hän näkyy olevan täysin voitettu."
"Sitä — sitä minäkin pelkään", myönsi tyttö naurahtaen. "Luulisi melkein, ettei hän ole milloinkaan ennen nähnyt naisia. Hän on hyvin — kiihkeä."
"Käytöksestänne päättäen ette pidä minua enää holhoojananne eikä minään. Olette keimaillut koko ajan aivan hirvittävästi."
"Hiukan joka tapauksessa; tahdoin vain saada selville, mitä oli tekeillä. Ja minä — onnistuin."