"Niin luultavasti", sanoi Branch. "Olen ihan jäykkä pelosta, sillä en pidä riutoista lainkaan. Onkohan näissä vesissä haikalojakin?"
"Viljalti."
"No, onpa edes hyvä, että olen näin laiha", mutisi Leslie.
Majuri Ramos sanoi matalalla äänellä pimeältä komentosillalta, että oli miehitettävä venhe ja mentävä tiedustelemaan, mistä voisi päästä riuttojen toiselle puolelle. Ennenkuin hän kerkesi sanoa sanottavansa loppuun, oli O'Reilly tarjoutunut lähtemään.
Kymmentä minuuttia myöhemmin istui hän erään laivavenheen peräsimessä ohjaten eteenpäin. Fair Play häipyi pimeään jo sadan kyynärän päässä, mutta ohjaten suoraan edessä häämöttävää tummaa juovaa kohti hän soudatti ainakin puoli penikulmaa, ennenkuin käski miesten lepuuttaa airojaan. Hiljainen kohina kantautui heidän kuuluviinsa; riutat olivat lähellä.
Tuuli oli tyyntynyt auringon laskussa, ja vain pitkät, leppoisat mainingit panivat meren tyynenä päilyvän pinnan kohoilemaan, mutta pienen venheen päästyä hiukan edemmäksi koveni kohina arveluttavasti, ja pian osoitti valkoinen vaahtojuova, missä koralliriuttojen hampaat ulottuivat pintaan saakka.
Pitkä ja vaivalloinen työ oli edessä; aika kiirehtijä O'Reilly alkoi risteillä vaahtojuovan ulkopuolella tutkien joka sopukan ja yllyttäen miehiään ponnistelemaan väsymättä. Tämä aukon etsiminen oli vaarallista työtä, ja vaara tulla huomatuksi suureni joka hetki.
Soudettiin penikulma — toinen, miehistä tuntui kuin niitä olisi ollut kymmenen, ja vihdoin näkyi leveä juova tyyntä vettä fosforihohteisen vaahdon keskellä. O'Reilly tutki paikan nopeasti ja sitten lähdettiin paluumatkalle. Kun oli päästy niin kauas, että arveltiin laivan olevan lähellä, sytytettiin lyhty, jota O'Reilly heilautti takin liepeen suojassa merelle päin. Hetkisen kuluttua näkyi pimeältä ulapalta vähäinen punertava piste kadoten samassa, ja O'Reilly ohjasi purtensa suoraan laivalle.
He pääsivät pian perille, ja parin minuutin kuluttua laski Fair Play vakaasti ja varmasti riutan poikki vievää väylää kohti. Sillä aikaa alkoi kannella kuumeinen työ; lastihuoneista nosteltiin ampumatarve- ja lääkeainelaatikoita, keulaan sijoitettu tykki purettiin nopeasti ja kaikki laivavenheet, joita oli useampia, heilautettiin kannattimistaan laidan ulkopuolelle, niin että Fair Piay'n pysähtyessä mahdollisimman lähelle rantaa kaikki oli valmista.
Retkikunnan jäsenet olivat enimmäkseen nuoria liikemiehiä, sikaarinvalmistajia ja keveämpien ammattien harjoittajia, niin että vain harvat olivat tottuneet raskaampaan ruumiilliseen työhön, mutta siitä huolimatta raatoivat kaikki innolla ja väsymättä, ja komentosillalta tähysteltiin koko ajan valppaasti ja herkeämättä.