"Vaiti!" ärjäisi don Estevan. Väkijuomat tekivät hänet aina rajuksi ja riidanhaluiseksi, mutta nyt oli niiden vaikutus tuntuvien pelihäviöiden tähden moninverroin ärsyttävämpi. "Mitä tämä merkitsee?" karjui hän. "Mene töihisi!"
Mutta ollen aivan suunniltaan mielikarvaudesta ei Sebastian totellut. "Hän on ainoa lapseni. Te lupasitte vapauttaa hänet. Minä varoitan teitä —."
"Mitä!" Don Estevan astahti eteenpäin ja tuijotti orjaan liekehtivin silmin. Hän tiesi kyllä tehneensä väärin, kun oli pannut tytön pelivoitoksi, ja hän tiesi myös, että hän katuisi tekoaan humalasta selvittyään, mutta nyt tämä tietoisuus saattoi hänet yhä suurempaan raivoon. "Varoitatko sinä minua? Ja mistä?" huusi hän.
Kukaan ei voi oikein tarkoin sanoa, mitä sitten tapahtui. Sebastian kohotti kätensä korkealle — liikkeellään hän ikäänkuin tahtoi kutsua taivaat todistamaan, miten kauan hän oli uskollisesti herraansa palvellut — mutta don Pablo ymmärsi hänet väärin ja iski ratsupiiskallaan vanhusta selkään huudahtaen:
"Alallasi!"
Sebastian värähti kiireestä kantapäähän. Pyörähtäen ympäri hän tarttui don Pablon ranteeseen, ja väänsi piiskan hänen kädestään, ja ote oli niin kiinteä, että tuo väkevä espanjalainen parahti tuskasta.
Tämä vieraan loukkaus sai don Estevanin silmittömään raivoon.
"Pancho!" huusi hän. "Tänne, Pancho!" Ja päällysmiehen kiiruhdettua paikalle selitti hän: "Tuo hullu on vaarallinen. Hän aikoi käydä don Pablon ja minun kimppuun." Sebastian koetti saada äänensä kuuluviin, mutta turhaan. "Sido hänet tuohon ikkunaa peittävään rautaristikkoon", käski don Estevan, joka oli vieläkin aivan mieletön raivosta, "ja anna ruoskasi vinkua. Kiiruhda, mies!"
Sebastianilla ei ollut aikaa tointua hämmästyksestään, ja sanottavampaa vastarintaa tekemättä hän antoi kahlehtia kätensä vanhanaikaisilla raskailla käsikahleilla korkealle ikkunan ristikkoon. Maailma pyöri hänen silmissään, ja hän luuli näkevänsä vain pahaa unta.
Cueton raskas ruoska heilui ja iskujen läjähdykset kaikuivat kautta koko talon kutsuen paikalle muiden muassa donna Isabelinkin, joka tyytyväisesti hymyillen katseli näytelmää ikkunaluukkujen raosta.