"Niinkö? Haluatte siis päästä länteen?"
"Niin, herra kenraali. Tahtoisin tavata eversti Lopezin."
"Lopezin? Miguel Lopezinko?" kysyi kenraali nopeasti.
"Se on luultavasti hänen nimensä — hän on toiminut Matanzan tienoilla.
Hän tietää jotakin — ystävistäni."
"No, häntä ei teidän tarvitse kaukaa hakea." Hymy kirkasti kenraali Gomezin päivänpolttamat piirteet. "Hän sattuu olemaan juuri nyt täällä Cubitaksessa." Kääntyen Judsonin puoleen hän jatkoi: "Amigo, vie herra O'Reilly eversti Lopezin luo; hän on jossakin tuollapäin. Olen pahoillani, ettemme saa tästä nuoresta miehestä asekumppania; hänellä on miehen koko ja ryhti, ja hän vastaa varmasti viittä quintos'ta, vai mitä?" Kubalaiset olivat antaneet vihollisilleen haukkumanimen quintos — viidesosa miestä! Kenraali heilautti kättään ja syventyi kirjeisiinsä.
Heidän mennessään sanoi Judson:
"Kun olette toimittanut asianne Lopezin luona, niin tulkaa kämppääni illalliselle. Esitän samalla koko sakkini. Ruokaa ei voi juuri kehua, eikä sitä ole runsaasti tarjollakaan tällä haavaa, mutta lännessä, josta Lopez tuli, on suorastaan nälänhätä."
Eversti Miguel Lopez, pulska ja reipas soturi, puristi sydämellisesti O'Reillyn kättä tämän ilmoitettua nimensä, mutta samassa hänen muotonsa synkkeni ja hymy katosi.
"Jahah! Te olette siis tuo Matanzan O'Reilly", sanoi hän. "Olen kuullut teistä, mutta en luullut meidän milloinkaan tapaavan toisiamme."
"Estevan Varona on puhunut minusta?"