"Hohoi!" huokasi Judson pyyhkien hikeä otsaltaan; "olipa se urakka. Mahtoikohan kukaan edes kysyä, minkätähden nuo poloiset olivat vankilaan joutuneet?"
"Ei ollut tarpeellistakaan", vastasi Johnnie. "Virua tuolla kuukausi on jo kyllin suuri rangaistus murhamiehellekin."
"Apteekkari sanoi, että useimmat ovat valtiollisia vankeja, joita espanjalaiset ampuvat pari, kolme joka sunnuntai. Kun ei voida toimeenpanna kukkotaisteluja, on vankien murhaaminen ainoa sunnuntaihuvi. Näitkö sitä sairasta poikaa?"
"Kyllä."
"Hän näytti olevan aivan nälkään kuolemaisillaan. Miestemme täytyi viedä hänet mukanaan kantamalla."
Eversti Lopez laukoitti heidän luokseen ja kysyi kiihkeästi:
"Löysittekö, mitä pyysin?"
"Kyllä, herra eversti, ja paljon muutakin."
"Hyvä! Mutta minun kävi huonosti. Kyselin kaikkialla picklestä, mutta, caramba! semmoisesta ei täällä ole kukaan kuullut puhuttavankaan!"
"Menetimmekö monta miestä?" kysyi Judson.
"Emme ainoatakaan. Mutta Ramos on pahasti haavoittunut."